EMIT-kortin pariston vaihto

Suomessa suunnistuskilpailuissa yleisesti käytettävän EMIT-kortin paristo on pitkäikäinen, mutta ei ikuinen, ja lopulta jokaiselle tulee sama tilanne vastaan - kortti ei enää vilku eikä tallenna leimauksia

Usein tämä iskee syksyllä, kun säät kylmenevät, ja kortin toiminta saattaa ensin vaikuttaa epävarmalta, ennen kuin se täysin loppuu. Temppuiluun kannattaa reagoida ajoissa, jotta lopullinen simahtaminen ei iske sen kaikkein tiukimman kisan aikana.

EMIT v6 -kortti avattuna, vilkku-LED näkyy alaosan vasemmassa alareunassa

EMIT-korttien paristonvaihto on aiemmissa malleissa (versiot 1-5) ollut jonkin verran helpompaa ja muutamat liikkeet myyvät sitä myös palveluna. Uusimpaan 6-version EMIT:iin en kuitenkaan vastaavaa palvelua löytänyt mistään. EMIT v6-kortin tunnistaa vilkkuvasta valosta, jota aiemmissa malleissa ei ole.

EMIT v6-kortti on varsin arvokas (tätä kirjoittaessa yli 90 euroa!), joten pariston selvästi vedellessä viimeisiään, totetin, että paristonvaihtoa kannattaa vähintään yrittää. Mitäpä siinä menettää? Jos korjaus epäonnistuu, joutuu ostamaan uuden kortin, jos sitä ei edes yritä vaihtaa, joutuu joka tapauksessa ostamaan uuden.

Kuoren osat ovat toisissaan kiinni kolmella kiinnitystapilla (punaiset ympyrät)

EMITin avaaminen ei ole kovin monimutkaista. Pääosin "kansi" on kiinni kolmella kiinnitystapilla, jotka painetaan "rungossa" oleviin koloihin. Lisäksi laidoilla vaikutti olevan parissa kohtaa hieman liimaa (oranssit nuolet) varmistamassa kiinnityksen ja piirilevyä suojaava epoksi oli osittain liimautunut kanteen kiinni (vaaleat alueet). 

Ujuttamalla terävän, tukevan veitsen saumaan ja vääntämällä osat irtoavat toisistaan melko helposti.

Paristo on helppo kaivaa esille

Kun kuori on auki ovat homman seuraavat vaiheet melko selvät. Piirilevy on valettu puoliläpinäkyvään epoksiin, joka minun kortillani oli sävytetty sinisävyiseksi. Paristo näkyy selvästi kortin yläosassa, ohuen epoksikerroksen alla. Liimakerros on niin ohut, että pariston malli, CR2032 näkyy selvästi. Paristo on aivan standardi ja niitä saa jopa useimmista ruokakaupoista, hinta on pari euroa.

Pariston plus- ja minusnavat

Pariston kaivoin esiin ihan perinteisellä Mora-puukolla. Tärkeintä on edetä rauhallisesti, puolityhjäkin litiumparisto voi syttyä, jos sen sisällä olevat kennot rikkontuvat. Toisaalta, pariston teräskuori suojaa sitä varsin hyvin.

Lisäksi piirilevy vaikuttaa olevan pariston ja ledin välissä ja välimatka pariston, ja piirilevyn reunan välillä on melko pieni. Pariston reuna olisikin parempi kaivaa esiin LED:istä katsottuna vastakkaiselta puolelta (oikealta ylhäältä), luulen, että siellä ei ole mitään mitä voisi rikkoa vaikka kaivelisi vähän reilumminkin.

Paristosta ei tarvitse kaivaa esiin kuin puolet sen ulkoreunasta, jonka jälkeen sen saa muljautettua ulos. Pariston navat on pistehitsattu kiinni nappiparistoon. Ne täytyy siis vääntää irti, esimerkiksi ujuttamalla veitsen terä johtimen ja pariston väliin.

Tässä kohtaa on hyvä kokeilla, että vika todella on paristossa. Itse valitsin paristoksi kalleimman mitä kaupasta sai, siinä toivossa, että kallein on myös pitkäikäisin. Kytkemällä paristojohtimet hetkeksi yhteen ja sen jälkeen navat oikein päin paristoon pitäisi LED:in välkähtää.

Harvalla on kotonaan pistehitsiä, joten pariston kiinnittämiseksi paikalleen täytyy käyttää hieman luovuutta. Itse puristin miinus-johtimen mahdollisimman suoraksi pihdeillä ja painoin pariston koloonsa ja liimasin sen kevyesti paikalleen parista kohdasta ja puristin sen pienellä liimapuristimella paikalleen. Näin johtimen ja pariston väliin jää pieni puristus, joka pitää virtapiirin kytkettynä, vaikka EMIT käytössä tärähtelisikin.

Tämän jälkeen tein saman ylemmälle plus-navalle. Taitoin johtimeen pienen taitoksen "jouseksi", laitoin sen puristuksiin paristoa vasten ja pari pisaraa liimaa puristuksen molemmille puolille.

Kun liima on kuivunut, on aika suojata paristo uudelleen. Tässä vaiheessa johtimet ovat paikallaan ja paristo liimattu kiinni, joten viimeisessä vaiheessa ei tarvita enää puristimia. Sekoitin vajaan teelusikallisen epoksia ja valoin pariston suojaan samaan tapaan kuin se oli alunperinkin.

Itse käytin näissä kaikissa liimauksessa ihan tavallista pikaepoksia, jota saa jokaisesta rautakaupasta ja varmasti myös isommista marketeista.

Kannesta kannattaa leikata tapit pois, jotta sen saa tiiviisti paikalleen

Epoksia tuli hieman reilusti ja pinta jäi kuprulle, jolloin kansi ei asettunut paikalleen siististi. Hioin karkealla P60-hiomapaperilla liimapinnan tasaiseksi. Hyvän mittalinjan saa pohjalevyn reunoista - kun hiomapaperi alkaa ottaa niihin kiinni, ei enempää tarvitse hioa. Tässä vaiheessa kansi menee jo paikalleen ja pariston suojaksi jää vielä reilu kerros epoksia.

Paristo vaihdettu, suojattu epoksilla ja hiottu tasaiseksi

Lopuksi laitoin pienet tipat kontaktiliimaa kannen reunoille ja laitoin koko paketin kevyesti puristuksiin ja kuivumaan.

Kaiken kaikkiaan pariston vaihtoon meni ehkä hieman toista tuntia, jos liiman kuivumisaikoja ei lasketa, lähinnä siitä syystä, että kaikessa piti edetä hitaasti ja varovasti, jotta ei riko mitään tehdessään. Nyt jos tekisin saman, siihen tuskin menisi tuntiakaan.

Paristonvaihdon jälkeen EMIT on toiminut moitteetta, ja kun se seuraavan kerran alkaa pätkimään, menee paristonvaihto melkein jo rutiinilla.